Käännöksen tarkistus varmistaa laadun

Sanotaan, että ihminen on sokea omille virheilleen. Se pitää valitettavasti paikkansa myös kirjoittamiseen ja kääntämiseen. Siksi onkin välttämätöntä, että jokaisen tekstin lukee myös joku muu kuin sen alkuperäinen kirjoittaja tai kääntäjä.

Käännösten tarkistus onkin käännöstoimistoissa keskeinen osa laadunvarmistusta. Menettely vaihtelee kääntäjän, tarkistajan ja kielisuunnan mukaan.

Omasta tarkistuksesta oikolukuun

Jokainen kääntäjä luonnollisesti tarkistaa aina ensin itse oman käännöksensä (checking). Tämän tarkoituksena on varmistaa, että kaikki on käännetty, ja että asiat ovat oikein. Joissakin tapauksissa tämän lisäksi riittää pelkkä oikoluvun omainen tarkistus (proofreading), jossa tekstiin tehdään lähinnä joitain pieniä kosmeettisia korjauksia, kuten korjataan mahdolliset kirjoitus- ja välimerkkivirheet ja muut pienet muotoseikat. Näin on etenkin silloin, kun käännöksen on tehnyt kokenut, alkutekstin kieltä hyvin ymmärtävä, kyseiseen aihepiiriin ja tekstityyppiin perehtynyt kääntäjä, joka puhuu kohdekieltä äidinkielenään. Oikoluku voidaan tarvittaessa suorittaa myös lopulliselle, eri tarkistus- ja korjausvaiheet läpikäyneelle käännökselle.

Kielentarkistus, muokkaus, asiatarkistus

Kielentarkistuksesta (revision) puhutaan, kun tarkoitetaan perusteellisempaa tarkistusta, jonka yhteydessä mm. arvioidaan käännöksen sopivuus käyttötarkoitukseensa ja vertaillaan käännöstä alkutekstiin terminologian, kielenkäyttötavan ja tyylin osalta. Tähän kuuluu luonnollisesti myös kieliasun tarkistus, etenkin, jos kääntäjä on joutunut kääntämään vieraaseen kieleen päin. Usein tällaisissa tapauksissa käytetään ns. natiivitarkistajaa, joka puhuu kohdekieltä äidinkielenään ja jolla on siihen asianmukainen pätevyys. Kielentarkistajalta vaaditaan luonnollisesti myös jonkin verran tekstin aihepiirin ja tekstityypin tuntemusta.

Ihannetapauksessa käännöksen tekijäksi valitaan aina kääntäjä, jolle tekstin erikoisala, aihe ja tekstityyppi ovat tuttuja. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin tarkistusvaiheessa saatetaan tarvita enemmän muokkausta. Kääntäjä on tällöin saattanut kommentoida tai merkitä kohtia, joista hän on epävarma tai joihin hän haluaa tarkistajan kiinnittävän erityistä huomiota.

Joskus käännökselle halutaan tehdä myös ns. asiatarkistus, toisin sanoen kyseisen erikoisalan asiantuntija, kuten lääkäri, kemisti tms. lukee pelkän käännöksen ja varmistaa sen soveltuvuuden käyttötarkoitukseensa.

Käännös on aina kääntäjän ja tarkistajan yhteistyön tulos

Kaikissa edellä mainituissa tapauksissa olennaista on kääntäjän ja tarkistajan välinen vuoropuhelu. Keskustelemalla ja eri vaihtoehtoja puntaroimalla saavutetaan yleensä paras lopputulos. Tekstinkäsittelyohjelmat huolehtivat nykyään pitkälti oikeinkirjoituksen ja jopa kieliopin tarkistuksesta, mutta hyväkään oikolukuohjelma ei korvaa toista ajattelevaa silmäparia.

Käännöstoimiston asiakkaalle luovuttama käännös on siis harvoja erikseen sovittuja poikkeuksia lukuun ottamatta kahden henkilön, kääntäjän ja tarkistajana toimineen toisen kääntäjän yhteistyön tulos, ja tarkistus on keskeinen osa käännöstoimiston laadunvarmistusprosessia.

Kielentarkistus erillisenä palveluna

Useimmat käännöstoimistot tarjoavat myös erillistä kielentarkistuspalvelua käännöspalvelujen ohella. Tälle on kysyntää erityisesti silloin, kun kirjoittaja on laatinut tekstin jollain muulla kuin omalla äidinkielellään. Toki tarkistettavaksi tulee toisinaan myös kirjoittajan omalla äidinkielellään kirjoittamia tekstejä, kun halutaan hioa teksti julkaisukuntoon.

Myös kääntäminen on eräänlaista tarkistusta. Vaikkei kääntäjä tietoisesti tarkistaisikaan alkutekstiä, hän yleensä huomaa sen pienet ja vähän isommatkin virheet ja epäloogisuudet ja pystyy mainitsemaan niistä asiakkaalle, joka saa tällöin tilaamansa käännöksen lisäksi myös parannusehdotuksia omaan alkuperäiseen tekstiinsä. Tämä on sitä paljon puhuttua lisäarvoa.